Niiiiiiniiiiiin

Hieno mies se Fischer - lukee ajatuksiani, silloin kun en siihen itse kykene.

Lauantai-iltana, kieltäydyttyäni ystävien kutsusta illanviettoon räkätautiini vedoten, sain ajatukseni melkoiseen umpisolmuun. Pelko, ahdistus ja paniikinomainen tunne yksinkulkemisen loputtomuudesta kamppasi minut, jos ei yllättäen, mutta ainakin vähän salaa. Miljoonia ajatuksia virtasi kaoottimaisesti sisään ja ulos päästäni, ja ainoa vaihtoehto oli käydä nukkumaan toivoen, että levoton mieli rauhoittuisi aamun valjetessa.

Fischer kirjoittaa: "Kun alat kiinnostua ympärilläsi olevista ihmisistä tutustuaksesi heihin, alat saada ystäviä. Joistakin noista ystävistä saattaa tulla rakastajia, mutta rakastajien etsiminen pitää sekä ystävät että rakastajat poissa! (---) Päämääräsi (toistaiseksi) on tutustua ympärilläsi oleviin ihmisiin ja  solmia ystävyyssuhteita heidän kanssaan. Älä kiinnitä mitään huomiota siihen, ovatko he "sopivia kumppaniehdokkaita"; tarkkaile vain, ovatko he kiinnostavia ihmisiä, joihin haluaisit tutustua. Kehitä niin monia positiivisia suhteita molempaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa kuin voit. Voit tutustua näihin mahdollisiin ystäviin missä tahansa oletkin. Kun menet ruokakauppaan ja lähetät positiivisia värähtelyjä ja osoitat kiinnostusta muihin ihmisiin, vedät ihmisiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. (---) Jos olet löytänyt onnellisuutta sisältäsi ja lähetät siitä värähtelyjä ulospäin, ihmiset nauttivat seurastasi."

AI niin. Miten se jo näin nopeasti livahti käsistäni tuo ajatus. Oma tarvitsevuus oli kammeta ajatuksista tärkeimmän seljälleen. Ehjäksihän olin ryhtymässä, itseäni kokoamassa, mutta mitä tässä oli päästä tapahtumaan?  Oma erooni osaltaan vaikuttanut tarverykelmä yllätti selän takaa. Täytyypä olla tarkempana ja valppaampana jatkossa.

Tasapaino ja onnellisuus itsensä kanssa - niitä kohti sateisena sunnuntaina! Glee Cast antakoon tahdin: Singing In The Rain/Umbrella