Jää hyvästi

Haikeita jäähyväisiä, ja silti täynnä (menetettyä) rakkautta... Olit niin paljon... Jää hyvästi ystäväni...

Lähestyvä fyysinen yksinäisyys lisää taas ahdistusta. Kaikki on kovin rauhallista mutta samaan aikaan liiankin hiljaista. Olen onnellinen puolestasi ja toivon kaikkea hyvää, vaikka jäljelle jääkin vain puolet minusta.

Oivalluksia rakkaudesta

Tajusin jotakin parisuhteesta. Rakkaus on sen kantava voima, joka ikään kuin nostaa ilmaan, kuljettaa sitä. Ilman rakkautta parisuhde on tarpomista suossa. Ponnistelua jokaisella askeleella. Rakkaus meidänkin väliltä puuttui jo vuosien ajan, ei se muuten niin takkuista olisi ollut.

Putkessa

Viikot ovat kadonneet työn tekoon ja menoihin. Suru on pitänyt painaa taka-alalle ja keskittyä selviytymiseen. Energia ei riitä kaikkeen. X on tehnyt elämästäni pääsääntöisesti hankalaa - yhteisen jakaminen ei enää ole se juttu. Olet vieraampi kuin koskaan - kylmä, häikäilemätön, itsekäs. En tunne sinua. Enää suren lasten menetystä, sinä et kuulu enää ydinjoukkoon.

Valoa aikaan tuo löytämäni kolme kiintotähteä: lukeminen, urheilu ja musiikki.

Nimet paperissa

Aamu. Nimet paperissa. Paperi leimattuna. Tuomittu. Tyhjä ja hapeton tila. Eronnut. Yksinäinen. Surullinen. Ylös noussut aurinko ei liity minuun. Ääneni kaikuu oman pään sisällä. Ei ole syytä nousta ylös. Jalat eivät kanna, kroppa ei nouse, se on voimaton. Miksi hymyilisin? Ei ole syytä eikä syitä. Taidelauantai. Kuitenkin.

En jaksakaan

Tuskaa nyt kun se on totta. Eronnut nainen. Pariton. Hyppy vapauteen sattuu ja koskee, se puristaa rintaa ja ahdistaa. En mä tätä tahtonut, tahdoin sinut.

Väsymys. Se vie tajun. Tukahduttaa ajattelun. Uuvuttaa. Tätäkö se on päästää irti. Etsiä tietä tuhkasta.  Yrittää hengittää. Mutta kun en enää jaksaisi. Enää. En.