Putkessa

Viikot ovat kadonneet työn tekoon ja menoihin. Suru on pitänyt painaa taka-alalle ja keskittyä selviytymiseen. Energia ei riitä kaikkeen. X on tehnyt elämästäni pääsääntöisesti hankalaa - yhteisen jakaminen ei enää ole se juttu. Olet vieraampi kuin koskaan - kylmä, häikäilemätön, itsekäs. En tunne sinua. Enää suren lasten menetystä, sinä et kuulu enää ydinjoukkoon.

Valoa aikaan tuo löytämäni kolme kiintotähteä: lukeminen, urheilu ja musiikki.

Nimet paperissa

Aamu. Nimet paperissa. Paperi leimattuna. Tuomittu. Tyhjä ja hapeton tila. Eronnut. Yksinäinen. Surullinen. Ylös noussut aurinko ei liity minuun. Ääneni kaikuu oman pään sisällä. Ei ole syytä nousta ylös. Jalat eivät kanna, kroppa ei nouse, se on voimaton. Miksi hymyilisin? Ei ole syytä eikä syitä. Taidelauantai. Kuitenkin.

En jaksakaan

Tuskaa nyt kun se on totta. Eronnut nainen. Pariton. Hyppy vapauteen sattuu ja koskee, se puristaa rintaa ja ahdistaa. En mä tätä tahtonut, tahdoin sinut.

Väsymys. Se vie tajun. Tukahduttaa ajattelun. Uuvuttaa. Tätäkö se on päästää irti. Etsiä tietä tuhkasta.  Yrittää hengittää. Mutta kun en enää jaksaisi. Enää. En.

Se tuntuu vieläkin

Viimeisen hääpäivän aattona. Se tuntuu vieläkin. Tullut kai jäädäkseen? Toivo, toiveikkuus, ilo. Sama se, mistä on kyse, mulla on hyvä olla. En enää kaipaa ketään, mutta odotan rakkautta. Olen onnellinen lapsistani ja omasta siivestä talossani, ystävistäni ja läheisistäni, elämästäni - mulla on taas se. Lasini on nyt puoliksi täysi. En enää kaadu, vaikka puhaltaisit.

Ikävä

Tänään tuli syvä ikävä, kun ymmärsin, että tämä loppuu oikeasti. Ikävä elämää kanssasi, kaikkea sitä meidän yhteistä. En ehkä koskaan enää nuku kainalossasi, herää läheltäsi, itke perääsi tietoisena siitä, että palaat. Ei koskaan enää pitkiä keskusteluja, telepatiaa ja ymmärrystä välillämme, sitä, mikä meidät yhdisti. Kohta olen yksin, ilman sinua, ja se on pelottavaa ja ahdistavaa. Mulla on sua ikävä jo nyt.

Jollakin tavalla tunnen kuitenkin suurta kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä mulla on: lapsista, ystävistä, läheisistä ja rakkaista, jopa siitä, mistä joudun luopumaan. Hassua kyllä, olen yhtäkkiä onnellinen.