Two days left

Pöytälaatikko on tyhjennetty - olen siirtynyt menneisyydestä reaaliaikaan. Kuka minä oikein olen, tunnenko itseäni enää tai vielä? Prosessi on joka tapauksessa käynnissä. Ollut jo pitkään. Lukiessani omia ajatuksiani totesin kuitenkin eteneväni - no, hitaasti, mutta kuitenkin! ;)

Selvisin joulusta, vaikka se olikin lyhyempi kuin edellisvuosina - aatonaaton ja aaton - kun sain viettää sitä lasten kanssa. Uutta oli kokemus Tapaninpäivän vietosta itseksensä, ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen. Kun tämä ei kuitenkaan ole minua tappanut, sen täytyy tehdä lopulta hyvää.

Vuotta 2013 on jäljellä kaksi päivää, ja hyvä niin. Se on ollut erittäin vaikea ja raskas. Tahdon kuitenkin uskoa hyvään, että sitä on vielä varattu myös minulle. Aika näyttää, miten tuo suunnitelma toteutuu. Elämä jatkuu joka tapauksessa käsikirjoituksesta poikkeavalla tavalla - vapaana, perheellisenä ja tunteiltaan tuoreena. Kaikki on taas mahdollista. Tervetuloa 2014!

Joulu tulee - ai olenko valmis?

Olen kamalan väsynyt. Uupunut. Loppu. Joulu on tulossa ja mua ahdistaa - miten siitä voi ikinä selvitä hengissä tällainen. Jouluihminen. Olo on tyhjä ja riittämätön. Lapset ruoskivat sanallisesti. Laskevat pahaa oloa pois. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi ja keinottomaksi selvitä tästä hengissä.

Joulu tulee, uni ei. Levoton ja toisaalta levollinenkin mieli harhailee päämäärättömästi etsien paikkaa johon ankkuroitua. Ikävöin yhtä aikaa sekä mennyttä että tulevaa. Ambivalenssi, jonka kanssa on elettävä.

En tullutkaan hulluksi

Se tunne, kun tajuaa, ettei enää kannata odottaa sinua kotiin. Ei enää raivostuttavia tapojasi, ei häiriötä eikä ärsytyksiä. Ei enää, sillä sietämätön rauha on laskeutunut maahan, ja pitäisi ryhtyä onnelliseksi näillä eväillä. Vitun vaikeaa, kun lakkaa tekemästä ja istuu aloilleen. Sellaista on ikävä.

Pohjien pohjakosketus on nyt kuitenkin tehty. En tullut hulluksi, joten taidan selvitä.

Jää hyvästi

Haikeita jäähyväisiä, ja silti täynnä (menetettyä) rakkautta... Olit niin paljon... Jää hyvästi ystäväni...

Lähestyvä fyysinen yksinäisyys lisää taas ahdistusta. Kaikki on kovin rauhallista mutta samaan aikaan liiankin hiljaista. Olen onnellinen puolestasi ja toivon kaikkea hyvää, vaikka jäljelle jääkin vain puolet minusta.

Oivalluksia rakkaudesta

Tajusin jotakin parisuhteesta. Rakkaus on sen kantava voima, joka ikään kuin nostaa ilmaan, kuljettaa sitä. Ilman rakkautta parisuhde on tarpomista suossa. Ponnistelua jokaisella askeleella. Rakkaus meidänkin väliltä puuttui jo vuosien ajan, ei se muuten niin takkuista olisi ollut.