Mitä jos uni ei sit tuukkaan?

Missä vaiheessa paha olo ja ikävä jättävät rauhaan? Kuinka kauan vielä? En jaksaisi enää.

Kuinka monta kertaa pitää pudota pää edellä puusta ennen kuin sen oppii, ettei latvaan kannata kiivetä ilman varmistusta? Tuntuu taas niin luvattoman hyvältä, kunnes muistin, miksi niin ei saanut enää tuntea. Onnistuin taas unohtamaan, mistä tässä olikaan kyse. Täytyyehkä hommata laastari, jotta pääsen alkuun?

Niin kauan

Kuinka kauan ihminen voi jatkaa päiviänsä itkien?

Ihan varteen otettavia perusteluja, ymmärrän, jopa allekirjoitan. Loppuun asti yritetty, kaikkensa tehneinä, vain toisiaan enää rikkoen. Ainut oikea ratkaisu on päästää irti. Osoittaa suurinta rakkautta kaikista, tarjotakseen tilaisuuden palata, jos siltä joskus tuntuu. Mutta miksi irtipäästäminen on niin vaikeata? Koska Rakastan?

Mä en silti voi uskoa, että tää kaikki on päättymässä. Näin aikaisin. Liian aikaisin. Jään yksin. Ilman sinua. Rakas.

Nyt sattuu

Kuinka paljon ja kauan voi sattua? Olen itkenyt siitä lähtien, paitsi yhtenä päivänä. Sydämeen sattuu. Ahdistaa. Yksinäisyys on käsin kosketeltavaa. Miksi pakotit mut luopumaan?

Oksettaa. Päätä särkee. On paha olla.

Pohjaton suru, tyhjyys, yksinäisyys ja paha olo. En tiedä, kuinka voin ikinä selvitä tästä. Olen niin väsynyt ja voimaton. Miksi mun elämästä tuli tällainen? Pitäisikö tästä oppia jotakin? Mutta kun en halua mitään toista Onnea, vain pitää nykyisen.

Loppu

Tähän se päättyi, tarina meistä kahdesta. Sinusta ja Minusta. Meistä.

Pieleen mennyt

Taas se tulee puun takaa. Eron uhka leijuu yllä, parisuhde rakoilee, yllättäen, ennalta arvaamatta. Mitä tapahtui meille?

Ahdistaa ja on paha olla. Miksi elin taas pilvilinnoissa ymmärtämättä, että olen siellä yksin. Nyt tyhjyys on vallannut mieleni, enkä löydä keinoja päästä eteenpäin. Mitä tein väärin? Mikä meni pieleen?